Ratsastuksen lopettaminen?

 VAROITUS: TODELLA PALJON KUVIA!!

Koulussa meille annettiin paperi nenän eteen ja siinä luki: Voisitko lopettaa harrastuksesi, jos saisit itse päättää? Meidän piti pohtia sitä tunnilla, ei tarvinnut kertoa kenellekkään vaan itse miettiä. Monet vaan puhui tunnilla kun oli jo saaneet vastauksen tähän, mutta minä. Mä en vois ajatella menettäväni tätä harrastusta ja tää pieni haitaton kysymys pyöri mun päässä koko päivän. Mä mietin että mitä jos oikeasti joutuisin lopettamaan, siis oikeasti. Mä olen oppinut todella paljon. Toimia ihmisten kanssa, hevosen kanssa, saanut ystäviä johon oikeasti voi luottaa, rakkaan hoitohevosen joka on opettanut ettei ikinä luovuteta. Mä oon monesti ollu jo että lopetan hoitamisen vaan siks koska en uskaltanut mennä hoitaan mun hoitsua tai uskalsin mutta se tunne ei ollu kiva. Kesän aikana mä huomasin että se heppa tarkottaa mulle oikeesti jotain, mulla oli hinku ja on vieläkin päästä hoitamaan tätä joka ikinen hoitopäivä. Mä oon oppinut ja voisin jopa kutsua sitä että olen tullut vahvemmaksi ihmiseksi mun hoitohevosen ja muiden hevosten kanssa ja jopa ihmisten kanssa. Tietenkään en aina onnistu hoitamisessa ja tarviin apua mutta silti miltein 3 vuotta oon pyöriny hevosten kanssa ja oppinut.
Mä oon tullu monta kertaa kotiin vihaisin ja surullisin mielin tunnilta koska mikään ei toimi, viime kaudella se oli yleensä kun menin Eetulla, mutta nyt huomaan kuinka tärkeeksi sekin heppa on tullut vuosien aikana, mulla ei ole enään hinkua päästä sen selkään, mutta tiedän että se on turvallinen ja luotettava kaveri.
Tästä sain idean tehdä kuvapostauksen Eetusta ja musta vuosien varrelta, huomaattehan että jossain kuvissa en ole ratsastanut kauaa joten aseno tai laatu ei ole mikään paras

-anni-